Kaupungin kaunistuksia

Kultakutri (Matti Haupt, 1952) pyynikillä.

On se lumoava.

Runoilija ja muusa eli Aleksis Kiven muistomerkki vanhan kirjastotalon edessä. (Wäinö Aaltonen 1926-28)

Tanssiva tyttö (Väinö Richard Rautalin 1950) Sorsapuistossa.

Kurun haaksirikon muistomerkki (Yrjö Liipola 1940) Näsikalliolla.

Karhu (Mauno Juvonen 1956) Kalevassa, Tarkonpuistossa. Puutarhuri Viljo Tarkko panosti lasten leikkipaikkoihin. Hänelle omistetussa pikku puistossa on patsaskin lasten ulottuvilla.

Suru Pyynikin kirkkopuistossa (Wäinö Aaltonen 1963).

Suosikkini Kultakutrin lisäksi.

Näsikallion suihkukaivo (Emil Wikström 1913) Hämeenpuiston pohjoispäässä. Kauppias Nikolai Tirkkonen lahjoitti kaupungille veistokset 40-vuotisen toiminimensä kunniaksi. Huipulla istuu Pohjanneito kultalankaa kehräten. Etualan patsaat kuvaavat tehdas- ja kotiteollisuutta. Patsaissa on luodinreikiä vuoden 1918 taisteluista.

Kevät (Väinö Richard Rautalin 1937) Aleksanterin kirkon edustalla. Neljä pikkupoikaa tanssii piirissä sammakoiden kastellessa heidät.

Suomen Kuvanveistäjäliitto ry on myöntänyt Tampereen kaupungille vuonna 1992 Pro Sculptura -mitalin erityisistä ansioista modernin suomalaisen kuvanveistotaiteen edistämiseksi. Jo ennen kaupungin panostusta löytyi Tampereelta aikanaan lukuisia mesenaatteja, jotka lahjoittivat kaupunkitilaan patsaita. Heitä ovat mm. vuorineuvos Emil Aaltonen ja tehtailija Rudolf Winter, jonka lahjoitusrahasto on käyttänyt rahaa myös Pyynikin näkötornin rakentamiseen.

Lähde: Tampereen patsaat ja muistolaatat -kirja