Katsoin netistä Sisustusmatkalla Minnan kanssa -sarjan Tampere-jakson, joka sisälsi sellaista idylli-ilottelua, että se oli suorastaan kidutusta: miten minä pääsisin asumaan Pispalaan?! Tulee ihan lapsuuden lempikirja Onneli ja Anneli mieleen. Liekö jo silloin istutettu tämä haave. Sitä rahakuorta odotellessa...
Pispalan kotiseutuyhdistyksen Antti Valtakari lainasi Lauri Viitaa kuvatessaan Pispalan ihanuutta: ei asemakaavaa, vaan talot ovat syntyneet sinne, mistä ihmiset ovat kulkeneet. Kaikki talot ovat erilaisia ja asuminen sosiaalista. Miksi siis nykyään ei rakenneta viihtyisiä asuinalueita samalla periaatteella, kysyn vaan.
Mahtava idea tehdä vanhasta ikkunanpokasta peili |
Onnekas koira Niihaman ryhmäpuutarhamökissä |
Frantsilan yrttitilalta |
I <3 Tampere |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti