Maatuskahuivi kiitos

Kevään myötä kadulla on alkanut taas vilahdella kukallisia ns. maatuskahuiveja. Jostain syystä juuri tänä keväänä sain päähäni haluta, suorastaan tarvita, sellaisen. Minulla ei ole mummoa enkä allergisena kolua tunkkaisia kirppiksiä, joten turvauduin nettiin. Ja mitä sieltä löytyikään! Kolme huivia lähti tilaukseen, vaikka kuinka yritin karsia. Pavlovo Posadin huivit ovat erityisen tunnettuja ja kaupungissa valmistetaan niitä yhä. Hinnoissa on suuria eroja eri nettikaupoissa.

Huivien saavuttua ihmettelin, kun niitä oli vain kaksi, mutta sitten tajusin lukea tarkemmin meilit: olin saanut hyvityksen kirkkaan sinisestä "Southern night" -huivista, jota ei jostain syystä ollut saatavilla. Huivit eivät näytä ihan siltä kuin kuvissa. Esim. punaisen huivin väri on peruspunaisempi.

Mereija

tyylikäs nahkaranneke

viinilasin alusia juhliin

Mannerheimintiellä oopperaa vastapäätä sijaitseva Mereija tarjoaa vaatteiden ja runsaan asustevalikoiman lisäksi ompelu- ja suunnitteluapupalvelua. Tuotteissa korostuu kotimaisuus ja kierrätys.

Herkut esiin Helsinki!

kuvat: HS, Prinsessakeittiö, wikipedia

Huono markkinointi turhauttaa aina. Suomesta löytyisi vaikka mitä, mutta sitä ei tuoda esille houkuttelevasti. Henripekka Kallio on haastatellut USA:n suurlähettilästä Bruce Oreckia aiheesta. Oreck vei toimittajan Helsingin Hernesaareen, jonne hän kaipaisi epämääräisen jättömaan tilalle puistikoita, historian esiintuomista ja uuden teknologian esittelyä. Kahvila Carouselissa hän nostaa korvapuustit loistavaksi brändituotteeksi, (vrt. ranskalaisten croissantit) jota pitäisi tuoda esiin niin, että sokerin ja kanelin tuoksu loisi maahan saapuvalle lauttaturistille ensimmäinen fiiliksen Suomesta.

Korvapuusti on meille niin arkinen ja vanhanaikainen asia, että ei tule ensimmäisenä mieleen tehdä siitä brändiherkkua. Keski-Euroopassa saa aina ihmetellä, miten hyvät välipalavalikoimat ovat ihan juna-asemillakin, vaan ei Suomessa. Tylsän kliiniset ketjupaikat eivät houkuttele ketään. Tosin vehnäsokerihuttu ei ehkä mene läpi nuorille terveysintoilijoille, joiden maha tulee pullasta vain kipeäksi. Mutta yhtä kaikki, elämyksiä ja fyysisvisuaalista nautiskelun kulttuuria ei ole Helsingissä liikaa.

Wanhan Kauppahallin kohdalla Oreck ihmettelee, miksi sen ulkopuolelle ei ole laitettu mitään, mikä houkuttelisi turistin sisälle. Kauppatorin telttapressut tuovat mieleen itäeurooppalaiset kaalimarkkinat =D. Oreck ehdottaa, että tilalle hankittaisiin kilpailun avulla siirrettävät myymälät esimerkkinä suomalaisesta designista. Esplanadin puiston tulisi hänen mukaansa olla näyteikkuna uniikeille suomalaisille asioille. Turisti ei näe missään bioteknologiaa, ict-osaamista ja muita huippualoja, joita voisi tuoda esiin arkisissakin yhteyksissä.



Badeschiff <3

Hesarissa oli vuosi sitten (17.5.10) juttu "Lisää Berliiniä Helsinkiin!", jossa Helsingin urbaania kulttuuria lopputyössään tarkastellut arkkitehti Mika Savela ihmetteli, miksi esim. Katajanokan kanavarantaa ei elävöitetä teehuonetyyppisellä tukholmasta tutulla kuparitelttakahvilalla. Hän mainitsi myös Berliinin Spree-jokeen upotetun uima-altaan, joka olisikin aivan mahtava juttu. Veikkaan, että se olisi kuitenkin aivan liian riehakas paikka pystyynkuolleen ja hillityn porvarischarmin alueelle...Toki Helsingin olisi hyvä olla omaleimainen eikä vain poimia juttuja naapureilta. Jos virkamiehillä ei ole aikaa mielikuvitukselle, heidän kannattaisi delegoida se muille. Designpääkaupunkivuotta odotellessa...

 

ReinoKauppa

ReinoKauppa Tampereen Finlaysonilla oli mahtava. Yhtään Reinoa ei tosin lähtenyt mukaan, vaan Suomen Kumitehtaan punaiset saappaat. Muistaakseni kotimaisia kumppareita ei kohta enää saa, mutta en löytänyt netistä varmistusta. Mulle kyllä kelpaisi mm. ruskeat puukengät ja söpö miniläppäripussi, jos omistaisin miniläppärin. Reinoja saa myös nettikaupasta.

Forget Me Not

 

Sympaattinen Forget Me Not Tampereella myy kotimaisten piensuunnittelijoiden tuotteita, vintagea ja lastenvaatteita.